Viimenen yö Damissa meni pojista huolimatta hyvin. Erittäin kohteliaita, kun tulivat hiirenhiljaa yöllä takaisin. Vikan hostellin (25e) aamupala oli parhain tähän mennessä, vaikka sisälsikin vain perusleipää, hedelmiä ja jugurttia. Aamulla me oltiin ovelia ja mentiin heti Anne Frankin talolle ja aateltiin, että päästään heti sisään. Boom jono oli kolme kertaa pidempi kuin viime iltana... Jäi sitten menemättä sinne. Täytynee lukea vihdoin kyseinen päiväkirja, jotta saa edes kuvailun talosta.
Kiertelimme vielä hostellista ulos tsekkauksen jälkeen viimeiset nähtävyydet; museoalueen ja aivan ihanan Vondelparkin. Miksei Suomessa ole noin ihania puistoja, joissa vois olla piknikillä? Piknikin jälkeen ajateltiin taas olla viisaita ja mennä varaan lippu illan yöjunaan Berliiniin. No eiköhän se ollut tietty jo täyteen buukattu ja suunnitelmat muuttuivat taas viime hetkellä. Otettiin sitten kahden vaihdon kautta kulkeva yhteys, joka sisälsi kolmen tunnin odottelun keskellä yötä Duisburgissa. Rouva, joka neuvoi kyseisen reitin meille, toivotti onnea matkaan ja sanoi, että tytöille on vaarallista matkustaa tuohon aikaan. Siinä sitten ressasin näitä sanoja koko ekan pätkän junamatkasta, mutta sitten tadaa Duisburgin asemalla oli aamu viiteen asti auki oleva mäkkäri! En olis uskonu, että mäkkäri pelastaa mun päivän/yön jo toistamiseen.
Duisburgista seuraavaan vaihtopaikkaan eli Hampuriin oli kuuden tunnin matka ja mietittiin, että ihanaa vihdoin saada nukkua junassa. Ystävämme onni oli taas kerran matkassa; juna oli ihan täynnä. Seisoimme puolet matkasta vessan edessä käytävässä ja loppu puolisko maattiin likaisella lattialla (mutta sentäs ykkösluokan vessan edessä tällä kertaa). Mukavasti meni joku neljä h tms.
Aamulla ysin aikaan löydettiin ittemme kuitenkin Berliinistä ja huhhu mikä kuumuus. Toivottavasti saadaan täs vikojen päivie aikana viel kunnon rusketukset pintaan, että kehtaa tulla takas Suomeen teidän nigojen seuraan. Matkalla päärauttikselta hostellille (n. 5km) poikkesimme apteekkiin kysymään farmaseutilta, mikä ötökkä meitä on pureskellut Amsterdamista lähtien... Vastaus oli, että kirput. Niin ihanaa ettei voida sanoinkuvailla sitä valituksen ja ällötyksen määrää, jota koetaan. Mut hei onneks kirput ei kuulemma asu ihmisen iholla vaan poikkeaa vaan puremassa useimmiten jostain toisesta eläimestä. Hostellien hyviä puolia.
Onneks meillä on nyt kolme-neljä (hieman epäselkeää taas kaikki junat) yötä taas private roomis kaksistaan. Tähän mennessä Berliini on vaikuttanut kaikessa itäpuolen karuudessaan (keskeneräisiä rakennuksia, tehtaita, rakennustyömaata, rautateitä jne.) omalla tapaa erittäin viehättävältä. Kävelimme illalla päiväunien jälkeen East side galleryn (suurin jäänne Berliinin muurista) vartta pitkin ja ihailimme muurimaalauksia. Nyt nukkuun kirppujen kanssa <3
Ps. Nyt ollaan vasta saavutettu se halvan hintatason maa. Let the shopping begin.
Daily cost:
Kana ceasar salaatti ja juoma 7e
Halloumi wrap 3e
Kokis pullo 0.99 e
Hostel private 3/4x 12e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti