Viimeinen etappi

Nyt on viimenenkin etappi koluttu läpi ja sää muuttui vain kylmemmäksi, mitä lähemmäs Suomea pääsimme. Iltalehdestä vakoiltiin, että kas kummaa huomenna "sää viilenee merkittävästi" Suomessa. Kyllä pohjoistuulet haistaa, että ollaan tulossa takasin kotiin.

Gdansk oli erittäin viehättävä kaupunki viettää viimeinen reilipäivä. Vanha kaupunki oli ulkonäöltään jopa hienompi kuin Krakowan vanha kaupunki. Korkeista, kapeista ja toisissaan kiinni olevista taloista tuli vielä kaiken lisäksi mieleen Amsterdamin piparkakkutalot, mutta vain kirjavammassa ja kookkaammassa muodossa (ja vain yhden joen kera). Toisaalta Gdanskista olisi tietysti voinut saada hieman todellisemmankin kuvan, jos olisi poikennut vanhaa kaupunkia pidemmälle. Alla olevissa kuvissa on sillalta otettu kuva vanhasta kaupungista ja samasta kohtaa otettu kuva vastarannan 'uudesta' kaupungista. Melkoinen maiseman muutos...

Viimeinen ilta meni vesimelonia syöden ja ressaamalla, painaako rinkka yli 15kg (rajoitus). Äsken tehtiin check in ja laukku paino vaan n. 13kg. Nyt voi jo melke huokasta helpotuksesta, että enää tarvii vaa selvii koneseen sisälle ja sillä Suomeen.

Ps. Ei hotellin seinässä mennykkään rottia vaan puu raapi seinää ulkopuolelta, kun tuuli niin lujaa...

Warsaw - Gdansk

Krakowasta Varsovaan matka taittui yhtä kankeasti kuin kaikki junamatkat Puolan puolella. Näissä vanhoissa junissa on kahdeksan hengen istuin koppeja (neljä per rivi ja nenät vastakkain) ja penkkirivillä ei ole käsinojia. Joten kun viereesi istuu neljän tunnin matkalle joku kolme kertaa sinun kokoisesi niin eivät mene istuin pinta-alat ihan tasan. Ihanaa kyyhöttää kääntyneenä lasiin päin ihan kiemuralla ja toista kättä jännittäen, ettei se läsähdä venäläisen kankulle. Selvittiin kuitenkin hengissä, vaikka ärsytys leveli nousi taas äärimmäisyyksiin, kun joutui kuuntelemaan kopissa muiden kimeää ja kiihkoontunutta puhetta väsyneenä ja hikisenä. Varsovassa päästiin puhtaaseen hotelliin yöksi ja oli jokseenkin ihana nähdä, että Helmi oli valinnut meille jonkun seniori hotellin. Minä olisin halunnut maata sängyssä ja syödä vaan koko illan tvn kera (ihan hirveää, kun ei ole kuukauteen kuullut uutisia edes), mutta Helmi puolustautui, että koko Varsovan pysähdys menee hukkaan jollemme kiertele sielä (olimme vain yhden yön). Joten angstisena raahauduin Helmin perässä kaupungille ja mietin, että mitäköhän nähtävyyksiä menemme katsomaan, kun Helmi otti nähtävyyskartan mukaan. Todella outoa, kun löysinkin itseni ostoskeskuksesta hetken päästä! Mutta ainakin nähtiin Varsovasta muutama vaatekauppa, ettei mennyt ihan hukkaan tämä kaupunki :D 
Kaupunki ei päässyt menemään aamullakaa hukkaan kun jälleen kerran rauttiksen yhteydessä oli ostoskeskus, jossa vietimme 4h ennen junan lähtöä. <p>
<p>
Tutuksi tuli erityisesti Victoria's Secret, johon Helmi poikkesi kolme kertaa ja myyjät kysyivätkin ärsyyntyneen näköisenä tarvitsemmeko lisää heidän hienoja ostoskassejaan. Ihme kuitenkin tapahtui kyseisessä kaupassa; Helmi löysi toilettilaukun, josta hän on jaksanut mankua JOKA IKISESSÄ kaupungissa. Stadiumin minimuovipussi ei kuulemma kelpaa meikeille ym. Naiset. (<3)
Lisäksi minä tein ehkä juuri historiaa syömällä ehkä noin kolmannen sadan kinder maxi suklaapatukan matkan aikana. Ihan hirveetä, oon varmaan lihonu about 20kg tän matkan aikana... :)
Viimenen junamatka tässä parasta aikaa 18.15 menossa ja ihaninta, että ei olla sellasessa kopperossa. Kuinka nyt osaakaan arvostaa normi istumapaikkaa junas. Tän viiden tunnin matkan jälkeen ollaan tultu meidän reilin vikaan kohteeseen, Itämeren rannikolle Pohjois-Puolaan Gdanskiin, jossa tiistai aamuna lentomme lähtee Turkuun. Huominen saadaan siis vielä kokonaan viettää nauttien rauhassa Puolasta. Ja koska Helmistä tuli pienen kirppuepisodin jälkeen vainoharhainen, nukumme jälleen seuraavat ja viimeiset kaksi yötä hotellissa. 21e yö per naama, aamupalan kanssa. Hyviä alennuksia hotels.comissa. Loppuun pitää vielä antaa pienet itsekehut, sillä tiistai päivällä Turussa olen saanut tuhlattua tasan sen 1200e, jota matkaa varten säästin (ei sisällä lentolippujen, reilikortin ja Lontoo-Pariisi bussilipun hintaa). Hintaan sisältyy siis myös mm. 2 hupparia, 4 t-paitaa, 4 housut, farkkuliivi ja puvunliivi, neule, kahdet kengät,
sukkia ja kauluspaita. Että jos rinkka oli täynnä alkumatkasta niin voi herranen aika sen painoa nyt.
Ps. Löydettiin aivan varma ratkasu, mistä saatiin kirpun puremat. Farmaseutti sanoi, että useimmiten kyseiset veijarit hyppäävät puremaan jostain toisesta eläimestä, joten varmasti kyseessä on ollut pulu! Koska Amsterdamissa ruokittiin niitä ja nyt Krakowan rauttiksel, kun koko kirppuongelmaa ei enää ole ollut niin pam mun varpaaseen oli tullut kaks puremaa (käyttänyt vain uusia kenkiä). Sitten muistin, että rauttiksella tutkin ihanasti mun pikkuvarvasta ilman sukkaa kun oli niin kipeä, että ajattelin sen olevan murtunut, niin samalla siinä vieressä käveli pulu edestakaisin koko ajan ja sohin sitä juuri kyseisellä jalalla kauemmaksi... Too much information?
<p>
pps. Nyt hotellissa ja ärsyttää sikana kun juna oli puol h myöhäs ja taxi huijas sikana rahaa!!!!! >:(  skdjb
Oi ja vielä pakko lisätä, kuinka rentouttavaa saada kohta joku paniikkikohtaus täällä hotellissa (kauhee murju), kun rotta möyryää seinän välissä. En kestä.

Auschwitz I & II

Sateesta ja ukkosesta huolimatta pääsimme keskitysleiri kohteeseemme eilen. Ajattelimme, että kulkisimme kunnon bussilla, mutta ahtauduimme minibussiin, jossa ei ollut ilmastointia. Onneks ei ollut kuuma päivä. Bussilippu Auschwitziin ja takaisin maksoi euroissa vaivaiset 5.60. Matkalla kestoa oli 1h 20min.
Menimme ensiksi Auschwitz I museoon, josta lähti opastetut kiertueet. Kello 09.00 - 15.00 välillä oli pakko ostaa guided tour jostain syystä. Otettiin sit englanninkielinen opastus ja hintaa oli euroissa kymppi. Kierros aloitettiin tosiaan Auschwitz ykkösestä, joka perustettiin 1940 pääasiassa puolalaisia poliittisia vankeja varten. Aluetta karmaisi kuvista tuttu "työ vapauttaa" portti. Kuvia oli hieman vaikea ottaa, kun ryhmäläisiä oli niin monta häärimässä. Alussa turhauttavinta oli, kun oppaamme englannin taito oli melko kankea ja itse en ymmärtänyt hänen puolalaisesta korostuksestaan juuri mitään ensimmäisen puolen tunnin aikana.
Kiersimme ykkös leirin identtisiä kolkkoja tiiliparakkeja, joihin oltiin museoitu uhrien vaatteita, hiuksia (7000 kg ?), lasten ja aikuisten kenkiä, kampoja ja matkalaukkuja. Tyhjiin harmaisiin huoneisiin oli myös laitettu kuvia nälkäkuolemaa tekevistä ja Josef Mengelen (koitti mm. muuttaa vankien ihon ja silmien väriä) koeihmisistä. Alla kuvia.
Alla kuva myös kaasukammion pienoismallista ja perässä sama kaasukammio raunioina (sijaitsi Auschwitz kakkosessa eli Birkenaussa). Kaasukammio oli maan alla ja riisuutumiskäytävän jälkeen itse kaasukammio oli noin yhden luokkahuoneen kokoinen ja pahimmillaan kyseiseen tilaan tungettiin muutama tuhat ihmistä kuolemaan. Lapset puristuivat hengiltä jo ennen kaasutusta, kun tallautuivat jalkoihin.
Auschwitz ykkösessä näimme vielä mm. death wallin, jota vasten niskuroijia ammuttiin. Yhtenä esimerkkinä pieni poika, joka nähtiin heittävän omenan kohti ss-joukkoja. Näimme myös koko keskitys- ja tuhoamisleiri ympäristön ainoan jäljelle jääneen ehjän kaasukammion ja krematorion, jossa ruumiit poltettiin. Ruumiiden polttoon siirryttiin osaksi siksi, koska pohjavesi alkoi saastua haudattujen ruumiiden määrästä.
Tämän jälkeen hintaan kuuluva bussi vei meidät itse tuhoamisleirille Auschwitz Birkenauhin, johon oli ykkös leiriltä muutama kilometri. Näky oli todella outo. Tasaista avaraa maata silmän kantamattomiin (kuvista ei saa käsitystä laajuudesta) muutamien jäljelle jääneiden vankiparakkien, neljän tuhoutuneen kaasukammion ja kuvista tutun vartiotornin ja raiteiden kera. Opas kertoi että koko keskitysleiri alueen ympäri kävelemisessä kestää 3-4 tuntia.
Kaasukammio raunioiden keskelle oltiin tehty suuri muistomerkki, jossa oli eri kielillä alla olevissa kuvissa näkyvä laatta.
Vierailimme vankejen, pääasiassa juutalaisten, asuttamissa parakeissa. Sänkyinä oli puusta tehdyt koloset joita oli kerrossänky tyylillä kaksi päälleikkäin + alimpana kolo paljaalla maalla, koska lattiaperustuksia ei tehty. Opas kertoi, että kamppailu korkeimmalle tasolle nukkumaan oli raakaa, koska alimmassa kolossa lattialla nukkuvat olivat rottien, mudan ja ulosteen armoilla. Kuvista näkyy laajat nurmikentät alueella, mutta leirin toimiessa kaikki tuo on ollut mutaa eikä nurmikkoa tai puita ole näkynyt kilometreihin.
Kävimme myös uudelleen rakennetuissa puuparakeissa, jossa oli (alla kuva) vessatilat. Vessassa sai käydä kaksi kertaa päivässä silloin, kun määrättiin niin. Aikaa toimitukseen oli 20 sekuntia...
Lopuksi kävimme vielä vartiotornissa, josta ss-miehet ampuivat karkurit.
Kaikessa kamaluudessaan todella opettava ja ajatuksia herättävä kokemus. Vaikka tämän paikan on nyt nähnyt, ei silti voi varmasti koskaan edes kuvitella, millaista olisi ollut todella elää kyseisessä paikassa.
Auschwitzista pois tullessa minibussi oli tupatentäynnä ja osa seisoi koko matkan. Takaisin Krakowassa menimme syömään taas jättipitsat... Ja sade yltyi niin kovaksi, etten ihmettele Puolan alkukevään tulvia. Huhhu.
Nyt pitäisi jatkaa matkaa Varsovaan, mikäli saadaan varattua paikka junasta... ...

Krakow

Ei enää edes yllätä, että missattiin taas kaikki junat ja Auschwitzin sijaan päädyttiin Krakowaan.. :D Parhainta kuitenkin oli, että Katowicesta Krakowaan on saman verran matkaa kuin Turusta Espooseen tai vähemmänkin, ja matka kesti kolme tuntia ic junalla! Vauhtia oli oikeesti about 40km/h koko matka.

Päätettiin, että huomenna olisi kuitenkin kivempi mennä Auschwitziin, kun voi jättää rinkat Krakowasta varattuun mukavaan hostelliin (Paavi Penediktus hostel...) . Saatiin myös hostellista neuvoa, että Auschwitziin ei kannata mennä junalla juuri noiden huimien nopeuksien takia ja että bussi on puolet nopeampi ja mukavampi. Toivottavasti huomenna siis löydetään kohteeseen; Suomeen ei ainakaan palata ennen kuin keskitysleirillä ollaan käyty.

Tänään oli aikaa tutustua Krakowaan ja varsinkin hostellimme vieressä sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin. Rakastuimme heti kaupunkiin ja haluamme palata takaisin paremman ajan kanssa. Vanha kaupunki on keskiaikaista historiaa täynnä ja rakennukset ovat kyseiseltä ajalta yksiä Euroopan parhaiten säilyneistä. Ei ihme, että kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintö kohteisiin. Aivan vanhan kaupungin laitamalla puolestaan sijaitsi vanha juutalais kaupunginosa, johon toisen maailmansodan aikaan natsit siirsivät/keräsivät Krakowan juutalaiset; surmaten heistä suurimman osan. Kaikessa ghetto hengessään alue oli todella kiintoisa.

Yks mulle mieluisa asia tässä kaupungissa oli taas yllättäen halpa ruoka. Ihaninta, kun saa ravintolassa Pitsan, pienen kokiksen ja ison jäätelö sorbetti kermavaahto jälkkärin yhteensä 7 eurolla <3 Ei pääse laihtuun loppumatkasta. Isot leivonnaiset (mm. Iso pala raparperipiirakkaa) maksaa noin 0.50e tai jopa alle. Tänne vois matkustaa uudelleen jo vaan syömään...

Muuta ensisilmäyksellä silmiinpistävää oli nunnien ja tiilikirkkojen paljous sekä ihmisten määrä.