Hapottaa

Nyt on tasan kolme viikkoa reilattu ja se alkaa näkyä. Viimenen päivä Berliinis oli uuvuttava, vaikka ei tehty muuta kuin syötiin mansikoita museon pihassa.

Keskiviikkona heti aamusta alkoi päärauttikselle matkaaminen metroilla; kolme vaihtoa kolmen kilometrin päähän. Rinkkojen kanssa nämä vaihtojen välillä otetut askeleetkin tuntuvat kuolemalta. Siis ainakin nyt, kun rinkan paino tuplaantui shoppailuista...
Rauttikselle päästyämme hyvissä ajoin, söimme rauhassa rakasta mäkkiruokaa. Olimme taas katsonut junayhteyden valmiiksi raildude nettisivustolta, joten ajateltiin ettei mitään hätää tai kiirettä. No sitten iskikin TAAS pieni paniikki, kun departures listalla ei lukenutkaan meidän junaa ja lähtöön vartti. Siinä pienet skitsot ja kyselyt henkilökunnalta, kunnes saamme tietää, että kyseinen linja Puolan Katowiceen on bussilinja! Ja eiköhän sitten myöhästytty siitä. Sitten tippui mansikatkin maahan ja sain itkupotkukohtauksen, että hyvin sujui taas nää junailut. Pyydettiin sit seuraava yhteys, joka lähti 13.37 Berliinistä ja sisälsi vaihdon ja 55min odottelun Poznanissa, josta sitten vielä 6h yhteen pötköön Katowiceen. Reitti kiersi hulluna verrattuna bussireittiin ja saapumisaika Katowicessa olikin vasta 23.11. Parhaat stressit saatiin junien lisäksi siitä, että oltiin varattu JA maksettu neljän tähden hotelli just tälle yölle ja ajateltiin, että ei varmasti voi tsekkaa itteensä sisään enää niin myöhään.

Mutta ah tässä sitä nyt loikoillaan ja ollaan niin poikki että.

Päivän ilonaihe oli kuitenkin huomata, kuinka halpaa kaikki on puolan zloteilla maksettuna (onnistuttiin Saksassa jopa vaihtamaan valuuttaa jes). Iso täyteläinen kinkku, suolakurkku, kananmuna tuore patonki (Suomessa 4.00 - 5.00e) maksoi alle 2e.

Huomenna uudet junasekoilut ja kohteena Auschwitzin tuhoamisleiri ja museo and then to Krakow.