Hirvein päivä reilistä tähän mennessä. Eka aamulla hirveide eväide kanssa bussiin ja mietitään iha kuoleman näläs ja janos että ihana syödä koko bussimatka. Tadaa kaikki juomat ja ruoka takavarikoitiin, mutta sit 5h ajamisen jälkee pysähdyttiin thank god piknikille. Sit oli mukavaa, kun bussikuski joka osas vallan hyvin englantia niin pakolla vastas kaikkeen ranskaks. Itsehän osaan niin helvetisti ranskaa.
No päästiin perille ja metrolla oli tosi helppo matkustaa hostellille. Ainut vaan, että valittiin hostellikin jostain vähän riehakkaammalta alueelta. Voisi luulla että tulimme Lähi-idän alueelle. Kaduilla hemmetin mukava kävellä, kun valehtelematta kaikki kadut pullollaan miehiä, jotka huutelee ja mulkkaa. Tääl on varmaan joka viideskytä ihminen nainen kaduilla. Ekaa kertaa matkan aikana pelottanut kävellä kadulla ja koko ajan varautunut olo. Siis vaan mulla, koska vaimoni on niin karaistunut miesten huuteluihin.
Illasta mentiin kävellen 300m päässä sijaitsevaan Sacre-Coeur nimiseen katoliseen kirkkoon. Oli mahtavan näköinen ja kukkulan huipulta näki melkein koko Pariisin yli. Jostain syystä ilta käänty kuitenkin siihen, että yks monista kirkon läheisyydessä olevista katutaiteilijoista tuli ilosesti jutteleen ja sano että haluu piirtää kuvan meistä. Helmi tiesi heti, että tää kuva tulis maksaan jotain. Kysyin sitten herra Anttooniolta, että maksaako se jotain (hän alkoi niin innokkaana heti vaa piirteleen, eikä kysellyt; oletin ettei maksa) ja hän naurahti ja sanoi että pusun vaan! Siinä sit juteltiin miekkosen kanssa kun hän piirteli, vaikutti todella mukavalta tyypiltä. Hyvä huumorintaju ja osas vähän suomeakin. Sitten, kun piirrustus oli valmis niin hän pyytää pusut, no problem. Kunnes löytää kielen kurkustaan. Sitten siinä kiitellään kuvata ja hän lyö hinnat esille. Aikuisille 90e kuva, nuorille jtn 50e ja lapsille 35e. Luultiin koko hintataulukkoo läpäks ja sanottiin että pusu riittää, niinhän se itse sanoi. Sitten alkoi väittely ja ehdotteli tosissaan, että mm. harrastettaisiin kolmenkimppaa ym. mukavaa ja siten maksettaisiin. Ei kiitos. Maksettiin loppujen lopuksi sitten 15e, koska työhän se on hänellekin ja uhrasi työaikaansa aika kauan meidän kanssa. Mutta niin, mitä tästä opimme. Helmillä on ruskeat silmät ja mulla siniset.
Ohessa muuten kyseinen tooodella hieno muotokuva meistä...oikeasti 90e arvoinen. Kiinnittäkää huomio mun MINIHAMEESEEN.
Eikä hyvin alkanut päivä vielä tähänkään päättynyt. Se 300 metriä, mikä meillä oli matkaa hostellille, muuttui jälleen jollain merkillisellä tavalla kilometreiksi. Tajuttiin onneks pian, että karttaan ei ole merkitty kaikkia katuja. Mutta onneks ei haitannut tulla myöhään hostellille, kun on kahden hengen huone (ihana homeen aromi). Ei ainakaan herätetty ketään, niin kuin kiinalaiset ystävämme Lontoossa joka yö.
Toivottavasti tänään paremmin, kun lähdetään tältä alueelta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti